Annen Akatemian kesäleirin 2012 pelaajaksi valittu Sara Kattainen matkusti OrsaSportin toimesta Ruotsiin Damallsvenskan joukkueTyresön vieraaksi. Sara kertoo harjoittelustaan Ruotsissa ja matkatunnelmistaan tuoreessa blogissa:

30.8.
Ville ja Adam olivat järjestäneet minulle ja Tuulille hienon matkan päästä tutustumaan ruotsalaiseen huippujalkapalloon, Tyresöhön. Matka kesti neljä päivää, jonka aikana ehdimme treenata ja nähdä miten jalkapalloa naapurimaassa pelataan.

Heräsin aamulla neljän aikaan aamulla ja väsytti aika lailla. viimeiset pakkailut tehtyämme ja aamutoimet suoritettuamme lähdimme Tuulin kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Olin ihan unen pöpperössä ja nukuin koko 45min lentomatkan Helsingistä Tukholmaan. Vasta kun olimme hakemassa laukkuja Arlandan lentokentällä, tajusin, että se ei ollut mitään unta, vaan totisinta totta.

Peter oli meitä vastassa, hakemassa meitä lentokentältä. Matka Arlandan lentokentältä Tukholman läpi Tyresöhön kesti noin tunnin, koska juutuimme hieman ruuhkaan. Juttelimme matkalla hieman Peterin kanssa, mutta ruotsin puhumisen taito oli vielä vähän piilossa meillä kummallakin. Tyresöhön päästyämme Peter vei meidät ensin katsomaan Tyresö Vallenia eli heidän kotistadioniaan. Sen jälkeen hän vei meidät majoituspaikkaamme. Pääsimme ruotsalaisperheeseen asumaan neljäksi päiväksi. Meillä oli oma huone ja saimme olla kuin kotonamme. Perheen isän vanhemmat olivat Suomesta, joten hän osasi puhua hyvin suomea. Puhuimme kuitenkin muun perheen kanssa ruotsia, koska he eivät puhuneet suomea sanan ”selkäreppu” lisäksi.

Illalla oli ensimmäiset treenit. Kello oli Suomen aikaa jo yhdeksän, eli oli skarpattava entistä enemmän, koska yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Tempo oli huimasti kovempi kuin Suomessa ja he treenasivat paljon aggressiivisemmin. Aluksi he eivät oikein syötelleet meille, mutta kyllä se siitä, kun vain jaksoi hakea aktiivisesti paikkaa. Minä ja Tuuli olimme harjoituksissa eri ryhmissä. Tuntui hyvältä, kun pärjäsin kielen ja jalkapallotaidon kanssa yksinkin uudessa porukassa. Treenien jälkeen Adam antoi hieman positiivista palautetta. Tuntui, että pärjäsin joukkueen mukana.

Kun itse valmensin kauan sitten, tappion jälkeen tunteet kävivät kuumina, ja peli pyöri mielessä. Lehdistötilaisuudessa alhaisinta oli lässyttää miten ”oikeasti” olimme häviöstä huolimatta parempia. ”Minun aikoinani” liigaotteluista sai videonauhan, ja apuvalmentaja tai katsomossa ollut loukkaantunut pelaaja laski ruutupaperille maalintekopaikkoja ja mahdollisesti syöttäjä omille. Nykyinen tietomäärä ei ollut käytössä ja hyvä niin.

Nykyfutiksessa entinen mielikuva paremmuudesta on muuttunut maalipaikkojen määrästä pallonhallintaan, jota lasketaan joissakin piireissä tarkemmin kuin sarjan pisteitä. ”Hävisimme, mutta pallonhallinta oli meidän ja siitä olen tyytyväinen” -kommentti ei ole enää harvinainen, joissakin paikoissa jo vakio heti pelin jälkeen. Barcelona on upealla pelillään tuonut mallin pelaamiseen, mutta ilman Messiä laskettu pallonhallinta ei välttämättä tuo maalipaikkoja. Hyvä futis kehittää pelaajiamme, mutta nyt kannattaisi istahtaa alas ja miettiä.

Mitä isompi sarja, sen suuremmat paineet, ja sen tärkeämmät ovat saavutetut pisteet. Kiva futis on kivaa, ja pallonhallintaan perustuva peli kehittää pelaajiemme. Junioreissa pallonhallinta olisi toivottavaa, mutta pienissäkin tavoite olisi viedä pallonhallinta kohti maalipaikkoja, maaleja ja voittoja.

Omassa pääsarjassamme Veikkausliigassa vaaditaan jo tulosta. Hongan peleissä pallonhallinta on lähes poikkeuksetta espoolaisilla, mutta oleellinen asia on seuran menestys. Hyvä futis houkuttaa katsomoon, mutta ohuessa kulttuurissamme kansa saapuu katsomoon, kun seura pärjää eli on korkealla sarjataulukossa. Eurooppaan päästään sarjataulukon ja cupin mukaan, kun taas pallonhallinnan sarjataulukko on pysynyt piilossa.

Matkaan perjantaina Mikkeliin katsomaan Kai Pahlmania, Suomen parhaiden C-junioreiden lopputurnausta. Agenttina pelaajia? En todellakaan! Näille nuorille miehenaluille riittävät vielä ainakin muutaman vuoden ”akenteiksi” omat vanhemmat, valmentajat tai kaverit.

Kovissa turnauksissa, Mikkelissäkin, kenttien laidat täyttyvät futisihmisten, vanhempien ja virallisten maajoukkuetarkkailijoiden lisäksi seuraihmisistä, agenttiväestä sekä myös ulkomaalaisista pelaajatarkkailijoista. Turnaus onnistumisineen tarjoaa seuraavan askeleen kohti sitä seuraavaa askelta miehiin.

Vuodet ennen aikuisikää tuovat mukanaan seurojen hallitsemia sarjapaikkoja, alue- ja maajoukkueleirejä peleineen sekä paljon uutta. Jokainen tekee valintoja ja töitä miten haluaa, oman moraalinsa rajoissa, joten seuraavaa askelta tuleekin miettiä huolella. Kaikki uusi on kokemisen arvoista, mutta…

Akatemiatoiminta ulkomailla sekä siihen ohjaavat agentit ja scoutit antavat täysin väärät askelmerkit huipulle tähtääville pelaajille ja pelaajan vanhemmille. Pelkät vierailut eri maiden ja suurseurojen akatemioihin ovat loistavia kokemuksia. Jos jollakulla on mahdollisuuksia järjestää vaihto-oppilasvuosi ulkomailla, on kokemus jo ihan kielen ja kulttuurin kannalta loistava.

EM-kisojen ensimmäisten kierrosten otteluissa ei koettu suuria yllätyksiä ennakkoon parhaiksi kaavailtujen maalivahtien suhteen. TOP 5 –listalta monen papereista löytynee nimet Iker Casillas, Gianluigi Buffon, Manuel Neuer, Petr Cech ja Joe Hart. Espanjan ja Italian ottelussa nähtiin paitsi kahden huippuveskarin, myös kahden kapteenin välinen taistelu. Alla yleisiä huomioita näiden viiden maalivahdin pelaamisesta 2-3 ottelun jälkeen.

EM-kisat ovat tarjonneet toinen toistaan parempia pelejä, ja suomalainen media on seurannut kisoja ahnaasti. Veikkausliigamme onkin pahasti paitsiossa niin kauan kuin kisat jatkuvat.

Printtimediassa käytetään asiantuntijoina entistä enemmän nykyisiä ja entisiä maajoukkuepelaajiamme. Etenkin Ilta-Sanomien EM-uutisointi on parempaa kuin koskaan aiemmin. Jari Litmasen tekstit ovat paitsi superasiantuntevia, niin myös hauskoja. Litmanen pystyy kirjoittamaan ainakin vielä niin Ylen kuin Iltiksen sivuille, sillä hänen suurelta yleisöltä tätä ennen varjellusta jalkapallotietokoneestaan riittää tarinaa.

Suomifutis on nyt tauolla, ja EM-kisojen jälkeen kotofutiksemme palaa viheriöille parempana kuin alkukaudesta ja taas parempana kuin koskaan, niin kuin aina…

Osaltaan näin on varmasti. Joukkueiden peli on parempaa kuin alkukaudella, sillä alussa hermoillaan, ja sarjan ensimmäiset pelit ovat aina vaikeita ennen rutiinin löytymistä. Väsyneet pelaajat hakivat kovassa ottelutahdissa hermostuneesti pelitempoa ja kausirytmiä. Pitkä talvi harjoituksineen ja treenipeleineen oli siirrettävä kentille, hallista ulos ja tekonurmilta nurmille, oikeille kentille. Pankkiin talletettu raha odottaa nyt ottajaansa, kun tosipelit alkoivat.

Futisdiggarille talvikausi ei ole taukoa, sillä televisio tarjoaa seurattavaa läpi kylmän vuodenaikamme. Hidastusten, täysien katsomoiden ja huippupelaajien katsomisen jälkeen kotoiset pelimme tuottavat tasoltaan aina pettymyksen. Suomifutis ei ole eurofutista, ei parselonaa, ei messiä, ei edes selssin sydäntä.

MM-kiekon kotikisat eivät juuri kauden alkuamme helpota. Kakkosluokan turnaus toi kaukaloihin lähelle ja kaupungin öihin huippupelaajia, suomalaisiakin. Vuoden 2012 urheilutarjonta ahdistaa suomalaisen jalkapallon nurkkaan arvosteltavaksi.

Italialainen valmentajalegenda Arrigo Sacchi on usein verrannut jalkapallojoukkuetta sinfoniaorkesteriin.

”Yksi muusikko tai kapellimestari ei saa orkesteria soittamaan hyvin yhteen, mutta kun kaikki toimivat yhteistyössä, lopputulos on fantastinen. Aivan sama pätee jalkapallojoukkueeseen”, Sacchi on tiivistänyt yhden lempiaiheistaan.

Toimiva joukkue muodostuu hyvistä yksilöistä, mutta muutamat hyvät yksilöt eivät välttämättä muodosta toimivaa joukkuetta. Avainasemassa ovat yhteistyö, yhteinen pelitapa, yleinen kollektiivisuus.

Yksilön päätehtävänä ei ole hyötyä joukkueesta, vaan hyödyttää joukkuetta. Tämä pätee ikäluokasta, sarjatasosta ja pelaajien lukumäärästä riippumatta mihin tahansa joukkuepeliin.

Tunnettu brittimuusikko Sting laulaa hitissään ”Englishman In New York” ulkomaalaisen vaikeuksista sopeutua uuteen kaupunkiin ja vieraaseen kulttuuriin. Kun kappale soitettiin hiljattain italialaiselta radiokanavalta, ajatukset alkoivat virrata. Millaista on olla suomalaisena ulkomailla? Millaista on olla suomalaisena Italiassa? Millaista on olla suomalaisena jalkapalloilijana Italiassa?

Sekalaista pohdintaa maalivahtipelin ajankohtaisista aiheista