MM-kisat ovat suurien tunteiden, sankareiden, onnistumisten ja ironisesti epäonnistumisienkin juhlaa. Aina, kuten näissäkin kisoissa näimme ja koimme nämä kaikki tunteet, enemmän. Listatakseni tähän kisojen suurmenestyjät…

Varmasti kiistaton ykkönen: Japani, pieni joukkue, Japanissa on ollut surun tunteita herättäviä hetkiä enemmän kuin tarpeeksi tänä vuonna. Olisiko oikeasti mikään muu maa edes ansainnut tätä voittoa, vaihteeksi ilon kyyneleitä?



Homare Sawa, Japanin pelin henki, joukkueen kapteeni. Sawa on Japanissa kansallissankari. Eniten otteluita, eniten maaleja koko Japanin naisten maajoukkueen historiassa, MM-kisojen paras maalintekijä, ratkaisija niillä kriittisillä hetkillä (välierissä Ruotsia vastaan 2-2 tasoitusmaali, finaalissa tasoitusmaali jatkoajan viime hetkillä), MM-kisoissa tittelin saanut ja sen ansainnut, paras pelaaja.

Ruotsi. Kuka olisikaan uskonut… no, ehkä jatkoon lohkosta, mutta pronssille? Uskomaton venyminen ruotsalaisilta, välierissä hieman odottamaton notkahdus huomioon ottaen hurmion, jolla etenivät siihen saakka. Ruotsi kaatoi lohkovaiheessa USA:n, ja taipui välierissä Japanille 3-1. Pronssiottelussa joukkue kuitenkin vei päänahan Ranskalta, joka sekin ainakin minun mielestäni kuului neljännen sijansa turvin kisojen todellisiin yllättäjiin. Ruotsin joukkueen avainpelaaja oli ehdottomasti Lotta Schelin.



Abby Wambach USA. Joukkue, jolla on tällainen pääpelaaja, saa jo muussa pelaajamateriaalissa paljon anteeksi. Vahva ratkaisija, tällaista päättäväisyyttä maalinteossa harvoin nähdään. Kaikki Wambach:n kisoissa viimeistelemät neljä maalia hän teki päällään.

Annan isänmaallisuuttani vielä tähän onnistujien ryhmään, jossa voisi olla pidempikin lista nimiä ja joukkueita, erityismaininnan Suomelle. Tapahtumajärjestelijöinä Outi Saarista ja Janette Goodia voidaan pitää suurenmoisina onnistujina. Suomea myös edustaneet erotuomarimme, Heikkinen, Paavola sekä Jokinen hoitivat tehtävänsä otteluissa aina semifinaalipeliin saakka kunnioitettavalla menestyksellä. HYVÄ SUOMI!

Jos puhutaan epäonnistujista tai pettymyksistä. Niin selvänä voidaan kai pitää Saksan kovin huteraa alkulohkon taivalta, sekä joukkueen heikkoa menestystä kotikisoissa. Saksa kuitenkin käveli kisoista ulos jotain kultaa taskuissaan, ja tämä kulta oli itse kisat. Järjestelyt olivat uskomattoman hyvät, toimitsijat, tapahtumat kisojen ympärillä, ottelut, areenat, tunnelma ja kulttuuri, tämä oli korvaamatonta. Saksa, saksalaiset kaikesta huolimatta onnistuivat siis kultamitalin arvoisesti. Muutoin ajattelen että Brasilia, jota moni varmasti veikkaili finaaliinkin asti, ei kuitenkaan saanut joukkueestaan eikä Martasta sitä ihan parasta irti ja menestys jäi laimeaksi pettymykseksi. Kaikki ei vain voi aina voittaa.



MM-kisojen kullanarvoisiin kokemuksiin lasken muuten myös omani. Frankfurtissa pelattuun finaaliin matkaaminen, ottelun seuraaminen aitiopaikoilta ja livenä koko tapahtuma, fiilis ja reissu oli unohtumaton elämys!

Finaaliottelua edeltävänä päivänä olimme kisapuistossa Main-joen rannalla katsomassa monen tuhannen muun ihmisen kanssa monista valtavista screeneistä pronssipeliä. Joen varteen oli rakennettu suuri futiskylä. Löytyi ravintoloita, kilpailuja, esiintyjiä laidasta laitaan isolla lavalla, faneja, kasvomaalauksia, toinen toistaan hienompia kannatusasuja. Puhumattakaan pronssiottelun jälkeen järjestetyistä jättimäisistä yli puolen tunnin ilotulituksista, ne kruunasivat puiston tunnelman. Edes Ilotulituksen SM-kisoissa ei täällä ole nähty vastaavaa pauketta, siitä olen varma.



Finaaliin matkasimme keskustasta kymmenen minuutin junamatkan stadionille. Olimme paikanpäällä jo pari tuntia ennen ottelun alkua. Voisin muuten väittää, että emme yhtään liian aikaisin, stadionin fanikaupoistakin oli tuotteet jo lähes loppuunmyyty ennen pelin alkua. Tunnelman aistiminen peliin mennessä, alkulämmittelyt, näky miten stadion täyttyi muutamasta sadasta katsojasta hetkessä lähes 50 000:n fanin jalkapallon riemutapahtumaksi, oli jotain jota pääsimme livenä todistamaan.

Viimeinen taisto, koko rahan edestä peliä, jollaista en ollut aiemmin nähnyt ja ihan rehellisesti puhuen tule hetkeen näkemäänkään. Piskuinen Japani pisti kampoihin suurelle ja mahtavalle, loppujen lopuksi ottelun siis huipentuen aina kahden jatkoajan jälkeen vielä pilkuille. Ottelun ratkettua Japanin yllätysvoittoon puolen yön jälkeen stadionin valtava ihmismassa repesi juhlimaan, ilotulitteet paukkuivat ulkopuolella ja koko areena täyttyi kultahileestä sekä mielettömästä showsta. Palasimme täpötäydessä junassa Frankfurtin keskustaan ja hotellille yhtä mahtavaa elämystä rikkaampina.



Frankfurt oli alustavasti kuulemani mukaan hieman tylsä teollisuuskaupunki, jossa ei olisi paljoa nähtävää. Ehkäpä näin. Kävimme läpi pari museota, 200 m korkean näköalatornin, jättimäisen ostoskeskuksen annin, sekä pientä kaupunkimatkailua hotellillemme ja takaisin. Ehkä näin olisi ollutkin, perin saksalainen kaupunki, pienine nähtävyyksineen, saksalaista makkaraa, sikahalpaa olutta ja ei kovin kivan kuuloista kieltä. Mutta, näin ei ollut, Frankfurt tarjosi jotain paljon suurempaa: Maailmanluokan futiskulttuuria!

EMS 31.07.2011